Blog’n'roll 3

Kuva: Blog’n'roll 3

Hei vaan taas!

Nyt kyllä on sellanen ärripärri olo että!! Voihan hitsi… voihan himputin himputti! VOIHAN VITTU!!! Mä juttelin yhden mun toimittajakaverin kanssa ja se sano ettei se ole käyny lukee näitä mun juttuja!!! Kuvitelkaa!! Toimittaja!!! Mistä se sitten saa tietää musta mitään tai ylipäätänsä yhtään mitään mistään?!?! Jos mä olisin joku runoilija, niin kyllä sillon kaikki lukis mun juttuja! Mutta nyt ei kukaan. Tai no ainakaan se mun toimittajakaveri. Mistä se johtuu? Siitä kun mä olen tällänen rokkari? Kirjotanhan mä sanojakin tulevalle levylle, niin miksi sitten näitä mun juttuja ei lueta? Vissiin meitä rokkareita ei oteta kovin tosissaan kirjailijoina, mikä mua todellakin harmittaa. Oon käyny lukion ja kirjotin yo-kokeessa seittemän ällää. Alunperin kirjotin jopa kahdeksan ällää, mutta pyyhin sen yhden pois.

Vaikka mä oon tällänen aikas hurja rokkari, niin ei se tarkota, että mä en aattelis asioita tai etten olis herkkä. Onko meillä rokkareilla uskottavuusongelmia? Että ihmiset ei pysty ottaa meitä vakavissaan, koska me ollaan hurjia ja juodaan jopa viinaa? Eikö älykkörooli sovi meille rokkareille? Että kun sä olet jotain suurta, sä et voi olla vielä suurempaa, koska se on joltain muulta pois, jos sä oot suurin? Musta tuntuu että mun kohdalla on käyny just näin, koska se nimeltä mainitsematon toimittaja ei oo käyny lukemassa mun juttuja. Ei sillä että mua kiinnostas, että käykö joku toimittaja vai ei lukemassa mun palstan älykästä ajatuksen virtaa. Harmittaa vaan, että kaikki ei osaa arvostaa mun tekemisiä, paitsi musiikkia. Musiikki on hyvä kanava tuoda tuntoja esiin, mutta silti tää palsta antaa mulle lisätilaa hengittää tässä rusertavassa maailmassa. Mä koen tuskaa ja haluan jakaa sen, että kaikki tuntis sen. Ne näkee vaan mun rautaisen musiikkiammattilaisen kuoren, mutta ne ei nää että sen takana on herkkä älykkö-Armas.

Mä annan esimerkkejä mun herkkyydestä. Mun bändillä oli keikka Joensuussa, johon mä en päässytkään mukaan (olin kipee tai jotain), joten mä itkin koko illan ja söin suklaata. Eikös tollanen ilmennä just sitä mun herkkyyttä? Tosin jossain vaiheessa mä yskäsin ja ne suklaat levähti takataskuu. Toinen tapaus. Mun bändillä oli bändikämpällä televisio. Se kuitenkin lopulta hajos. No mä kuskasin sen mun autolla kaatopaikalle. Otin sen takakontista ja kannoin sen siihen keräyslavan reunalle ja heitin sen sinne täysii! Miettikää sitä?!?! Kuinka moni herkkä rokkari oikeesti heittää roskalavalle rikkinäisen telkkarin hajalle? Ei kovin moni. Sitten mä innostuin lisää ja heitin sinne autostereot, ja vasta paluumatkalla tajusin että ne ei ollutkaa rikki.
Noi esimerkit tuo hyvin esille, että mä en ole pelkkä yksiulotteinen sarjishahmo, vaan moniulotteinen viihdetaiteilija kaikkine niine lahjoineen mitä mun isä on mulle antanu. Tarkotan että siis jumala on antanu.

Jotkut eivät arvosta tai haluu arvosta mun tekemisiä. Kerran yks toimittaja kirjotti arviossaan (tai jossain) että koska mä ansaitsen leipäni musiikilla, mä en osaa tehä muuta, esim. juosta kilpaa tai veikata raveissa. Vain sen takia että mä oon muusikko. Mä ainakin yritän. Nää ihmiset ei vaan tajuu näitä mun kirjoituksia, joihin mä uhraan 10 minuuttia päivästä. Sinä aikana kuolee monia lapsia nälkään tai sairauksiin ja mä voisin olla pelastamassa niitä siellä pakolaisleireillä ja siellä missä niitä ylipäänsä lojuu. Mä kirjotan näitä juttuja, että teillä olis helpompi elää ja tuntisette mun maailmantuskan. Ja sitten se toimittajakaverini ei käy lukemassa näitä! Toivottavasti mun kuoleman jälkeen edes mut muistetaan näistä kirjotuksista henkilönä, joka uhrasi ittensä muitten kärsimysten vuoksi.

Ja muistakaa taas että kohta mun bändin Gona Rock!:n levy ilmestyy!!! Mun työryhmä ahkeroi sen parissa, ku viimestä päivää! Luulen että mulla on paras työryhmä!

Mut hei!! Nähää taas!!!

Tämä artikkeli on lähetetty Keskiviikkona 5. Elokuuta 2009 kello 06:00 ja kuuluu kategoriaan Armas rokkaa!. Voit seurata kommentteja tilaamalla RSS 2.0 -syötteen. Voit jättää kommentin, tai linkittää takaisin omalta sivultasi.

Jätä kommentti

Blogit

Kommentit