Suomeksi nimetty, englanniksi esiintyvä ruotsalaisryhmä, joka soittaa oppikirjamaista emocorea, ja näyttää juuri siltä miltä kuulostaakin; kyllähän Intohimo olisi varmasti vähemmälläkin saanut hardcore-jeesusten sapet kiehumaan.
Pari vuotta sitten ilmestyneellä debyyttialbumilla (“Failures, Failures, Failures and Hope”) metallin ja screamon katkuista post-hardcorea veivannut kvintetti on kakkosalbumillaan rauhoittunut huomattavasti. Listamenestys ja Sony BMG:n jakelukanavat ovat varmasti tehneet tehtävänsä viisikon ulosantiin, sillä “Us; The Hollows” haiskahtaa vahvasti amerikkalaiselta – soundejaan myöten. Ei Intohimo vieläkään sitä kaikesta karmivinta jenkkiemoa ole, mutta ei tässä enää kaukanakaan kyllä olla.
Underoathin ja vastaavien ystäville “Us; The Hollowsia” voi suositella kyllä varauksetta, ja varsinkin Aaron Gillespie -diggarit osaavat arvostaa Johanin vokaalisuoritteita. Debyytillä vallinnut vimmaisuus on kuitenkin vaihtunut uutukaisella tietynlaiseen laskelmointiin, eikä esikoisen – vaikka hieman sillisalaattimainen kokonaisuus olikin – monipuolisuutta enää tavoiteta.
Keskustelua aiheesta