Suomalaisen thrash metallin pioneerit
Hetki sitten putkahti ulos suomalaisen thrash metal yhtye National Napalm Syndicaten kolmas albumi “Devolution Of Species”. Julkaisina toimi yhtyeen entisen laulajan Vesan pyörittämä lafka Violent Journey Records. Kitaristi Jukka Kyrö kertoo miten yhteistyöhön päädyttiin ja mietteitä thrash metalista 80-luvulta tähän päivään.
Olette juuri saaneet ulos kolmannen täyspitkän “Devolution of Species”, jonka julkaisina toimi Violent Journey Records. Yhteistyö oli varmaan helppoa entisen NNS-jäsenen johtaman levy-yhtiön kanssa? Voisit vähän kertoa miten yhteistyö sai alkunsa.
Mä olin seuraillut Veskun lafka puuhia heti alusta lähtien ja olihan se ajatus yhteistyön ehdottelemisesta käynyt mielessä jo aikaisemminkin. Nakkelin Vesalle “Devolution” demoja jo vuosi sitten, lähinnä hain mielipidettä ja uutta perspektiiviä levyn tekoon. Kun levy sitten viimein saatiin valmiiksi masterointia ja kansia myöten, Vesku ilmaisi halukkuutensa albumin julkaisemiseen.
Ei siinä oikeestaan sitten sen kummemmin neuvoteltu tai väännetty mistään, mielellään annettiin jo pelkästään pitkän yhteisen historian takia levy Violent Journeylle. Eikä meillä ollut kyllä suoraan sanoen mielenkiintoa pommittaa ulkomaalaisia puurofirmoja tällä levyllä, ennemmin antaa tutun miehen julkaista, Vesa kuitenkin tekee helvetin hyvää ja tärkeää työtä Suomen UG skenessä. Tai sanotaanko että on tehnyt jo yli 20 vuotta. Nyt sitten kattellaan kuis homma etenee.
Kuinka uusi albumi eroaa teidän kahdesta aikaisemmasta täyspitkästä? Etenkin mihin ollaan tultu vuoden 1989 nimikkoalbumista.
Useampi orkesterin äijä teki biisejä, materiaalia jäi ylikin eli tuo nyt ainakin on uutta NNS kuvioissa. Edellinen levy “Resurrection…” oli selvemmin ns. thrash albumi, nyt ainakin omasta mielestä tälle uudelle mukaan on hiipinyt raskaampaa materiaalia ja joidenkin mielestä homma on melodisempaa, en tiedä, ehkäpä. Eka levystä on edetty jonnekkin ihan toisiin maisemiin, ne tietyt maneerit ja kitarahommat varmaan vieläkin kuuluu, mutta se 80-luvun NNS thrash kymmenine riffeineen per biisi ei enää oikein nappaa. Ei kait niitä enää edes muistais laittaa oikeeseen järjestykseen. Ja toisaalta 1989 levyllä oli paljon myös biisejä jotka voisivat olla “Devolutionilta”; Pain Of Pleasure, Deathwish ainaki, suhteellisen simppeleitä kappaleita joissa on oikeet kertsit. Se eka levy kannattaa bongata sieltä EMI:n “Birth Death and Resurrection” -tuplalta, uudelleenmasterointi teki ihmeitä soundeille ja sieltä löytyi sellaistakin kamaa mikä ei vinyylillä edes kuulunut!
Onko uusien kappaleiden säveltäminen yhtä helppoa kuin nuorempana, ja onko yhtyeen sisällä enää samanlaista tunteenpaloa thrash metalia kohtaan kuin nuorempana.
Jotenkin tuntus että nykyään materiaalia tulee helpommin, ei tartte enää kelata koko ajan biisien pituuksia ja riffien määriä. Samoiten olen ainakin itse antanut muidenkin musiikillisten vaikutteiden tulla läpi enemmän kuin nuorena miehenä, joskus ensimmäisen levyn aikoihin sitä vielä seurasi kavereiden orkestereita ja koki jopa jonkinlaista tarvetta kilpailla nopeuden yms. saralla. Varmaankin jos yksin alkaisin tekemään NNS levyä niin siitä tulis aikapitkälti tommonen Reign In Blood -pläjäys. Lyhyitä punkimpia nopeita biisejä. Helvetin hieno homma että nykyään NNS riveissä on useampi tyyppi joka pystyy biisejä tekemään, mun mielestä homma pysyy paljon tuoreempana ja mielenkiintoisempana itsellekkin kun saa työstää muidenkin ideoita ja opetella muiden riffejä yms.
Kyllä mulla on nuo vanhat thrash-suosikit vieläkin soitossa ja kyllä niistä saa samalla lailla kicksejä ku silloin nuorena miehenä. Nyt odottelen uutta Sacrifice-levyä hullun kiilto silmissä. Viimeksi paukutin Blind Illusionia ja Exorcistia, siinä pari kadonnutta klassikkoa.
Koko heavy-genre on nykyään niin munatonta hommaa että vituttaa koko paska
National Napalm Syndicate perustettiin jo vuonna 1986. Miten mielestänne ajat ovat muuttuneet sitten thrash metalin kulta-aikojen? Niin National Napalm Syndicaten kuin thrash metalin suhteen.
No koko heavy genre on nykyään niin hyväksyttyä ja munatonta hommaa että vituttaa koko paska. Silloin 80-luvulla thrash oli punkkia “Deep Purple – Uriah Heep” sukupolvelle, eli silloin nuorena miehenä tarvittiin jotain Smoke On The Wateria tiukempaa möykettä peliin, kapinaa. Nyt kaikki tuntuu liian valmiiksi pureskellulta ja jotenkin itsestään selvältä. Kaipais pientä kapulaa rattaisiin jo, jotain uutta.
Meillä ei oikeastaan ole muuta muutosta kuin, että jokainen on kyyninen pessimisti, 20 vuotta kusetusta levy-yhtiöiden yms. puolelta jättää jälkensä. Mutta ei tässä kukaan lopettamassa ole, tämä metallikuvio on ollut jo niin kauan elämässä mukana, ettei sitä pistetä komeroon ja aleta humppa-tango mieheksi kuten edellinen sukupolvi teki. Näillä uudemmilla orkestereilla on jo sitten taas hieman helpompaa, tai niillä jotka tästä hevi-buumista jäljelle jäävät. Thrash sinänsä elää jonkinlaista renesanssia, mukava homma, Jalometallissa näkee kaikki pentuaikaset suosikit.
Mitä mieltä olet nykypäivän thrash metal bändeistä? Löytyykö nykypäivän thrash metal bändeistä jotain erityisen kiinnostavia nimiä, vai päätyykö vain vanhat klassikkolevyt soittimeen pyörimään?
En kyllä suoraan sanoen seuraa juuri ollenkaan näitä uusia thrash orkestereita, Vesku pistää välillä linkkejä sinne sun tänne ja käyn mä ne yleensä tsekkaamassa. Joku Lich King oli ihan ok, mutta liekkö sekin joku huumoriorkesteri sitte loppujenlopuksi, nämä retro-thrash bändit ei kyllä yleensä säväytä, ne alkuperäiset Exodukset ja Destructionit kuitenkin potki vitun paljon enemmän. Mun mielestä aika useat näistä uusista bändeistä on unohtanu ne biisit kokonaan, joko mennään aivan liian helvetin nopeasti tai sitten lainariffeillä paukutetaan huonommin lopputuloksin. Mutta kuten sanoin niin seuraan niin vähän genreä että varmaan ne helmet sieltä paskan seasta on jäänyt huomaamatta. Enemmän tulee seuratua death metal genreä, viimeksi kolahti tämä Pyuria, liekkö vielä kasassa? Ai niin, Reprisal Scars on ok, kyllä suomalaiset kuitenkin jyrää useimmat ulkomaalaiset yrittäjät. Scarsin kans pitäis lähtee tien päälle sitten kesän jälkeen eli terveisiä sinne!
Aikooko NNS kenties aktivoitua keikkarintamalla? Kuten Prestige teki viime vuoden Jalometallissa ja tänä vuonna heidät nähtiin myös Tampereella Sauna Open Airissa. Onko teitä pyydelty kenties festivaaleille esiintymään tänä vuonna?
Vois kait niitä festareitakin harrastaa, ollaan me pari kertaa Jalometallissa soitettu ja kerran aamuyöllä Tuskassa. Tänä kesänä ei jaksettu pommittaa järjestäjiä juuri ollenkaan, keskitymme makkaranpaistoon ja oluen väärinkäyttöön. Syksyksi olis kehitteillä “kiertueen” tapaista ja todennäköisesti jotain keikkaa myös nyt kesällä on tiedossa. Taidetaan taas keskittyä uuden levyn tekoon.
Ja sitten pieni loppukevennys. Jos National Napalm Syndicate olisi alkoholijuoma, mikä se olisi ja missä se pitäisi nauttia, että päästäisiin parhaaseen tunnelmaan?
Eiköhän se kesällä tuonne olut osastolle mene ja parhaiten uppoais varmaan grillibileissä hyvässä seurassa. Jospa ne tytöt ja naisetkin nyt diggailis ku on tullut niitä melodioita! Punaviini sopii myös mutta sitä ei voi mainita ja osa voi myös nautiskella siideriä, mutta siihen ei kyllä tosi thrash mies koske missään tilanteessa.
Ja nyt ne viimeiset sanat ja mainospuheet.
Hankkikaa uus NNS hyllyynne, hinta on edullinen ja musiikki vastaa orkesterin tasoa. Oikea promovideokin on kohta tulossa, eli suurenmaailman meininkiä! Nähdään syksyllä keikoilla, livenä hommat yleensä toimii aina paremmin!
Äidille terveisiä! Ja Helmille.
www.myspace.com/nationalnapalmsyndicate
NNS YLE:n Elävässä arkistossa
Tagit: Jukka Kyrö, National Napalm Syndicate
Keskustelua aiheesta