Toinen tuleminen

Faith No More (usa)
Kaisaniemi, Helsinki 24.6.2009

Faith No More esiintyi Suomessa edellisen kerran vuonna 1997 Kulttuuritalolla. Vuodesta 1998 telakalla olleeksi bändiksi on yhtye onnistunut kiitettävästi kasvattamaan fanikuntaansa, sillä nyt olisi ollut Kaisaniemen konserttia todistaneiden 13:n tuhannen katsojan lisäksi ollut toinen mokoma tulijoita.

Vuoden 1998 kokoonpanollaan paluun tehnyt yhtye aloitti settinsä Peaches & Herb -klassikolla Reunited, ja jos bändi ei vilpittömästi seissyt sanojensa takana (“Reunited and it feels so good”), ainakin se osasi näytellä hiton hyvin. Kakkosbiisi From Out of Nowheresta lähtien viisikko ei antanut tyylikkäästi harmaantuvien partahapsiensa tai dreadlocksiensa hämätä, vaan väänsi kuin vanhoina “hyvinä” aikoina konsanaan, puvuntakitkin lensivat tuota pikaa narikkaan.

Tiukasti soittaneen bändin lisäksi luku erikseen on vielä tapaus Mike Patton, joka teki lavalla mitä tykkäsi. Ja kaikki tykkäsi. Heti ensimmäiset Pattonin laulusäkeet nosti karvat pystyyn, miehen ääntä ja äänenkäyttöä ei voi kuin ihailla. Faith No More Patton etunenässä on hyvä esimerkki siitä, ettei kunnon show tarvitse ilotulitteita tai muita erikoisefektejä, biisit ja karismaattinen esiintyminen puhuu puolestaan.

Faith No More @ Kaisaniemi

Fanit

Setin rakenne oli melko samankaltainen läpi keikan, paria nopeampaa biisiä seurasi aina rauhallisempi veto. Espanjaksi kuultu Evidence, Easy, Just A Man sekä toisessa encoressa kuultu I Started A Joke loivat hartaan tunnelman. Väleissä kuultiin kaikki suurimmat hitit – mitä näitä nyt on, Midlife Crisis, Epic, Ashes to Ashes, sekä encoreihin säästetyt Digging The Grave (joka kuultiin ensimmäistä kertaa kiertueella, eli olisi bändi parasta biisiään parempaan saumaan voinut säästellä) ja setin päättänyt We Care A Lot. Jokaiselta albumilta kuulttin vähintään kolme biisiä, ja vaikka omasta puolesta “King For A Day…” -levyn olisi voinut soittaa vaikka alusta loppuun, ei kappalevalinnoista jäänyt mitään hampaan koloon.

Tunti ja kolmevarttinen setti oli passelin mittainen, eikä se tosiaan jättäny paljoa epäselväksi; Faith No Moren paluu ei ole väsähtäneiden ukkojen väsynyt yritys turvata eläkepäivät, vaan täysverinen rock-show, jossa yleisö ja bändi, sekä ennenkaikkea kriitikot, viihtyvät. Eläkepäivien turvaaminen tulee toki siinä sivussa… Jos lähimmän viiden vuoden aikana olit suunnitellut käyväsi katsomassa yhden konsertin, onnittele itseäsi jos olit todistamassa Faith No Moren toista tulemista.

Tagit: