Soulgate’s Dawn on aivan uusi tuttavuus minulle, mutta bändin historia alkoi Saksassa jo vuonna 2001, jolloin bändi aloitti nimellä Mr.Burn. “Messiah” on järjestyksessään jo kolmas Soulgate’s Dawn -albumi. Aikaisemmat tuotokset ovat tulleet pihalle vuosina 2004 (“Stardust”) ja 2007 (“Deathtrap To Escape”). Yhtyeen esittämä musiikki menee vahvasti melodisen death metalin ja metalcoren viitoittamalla tiellä.
Harvemmin olen kiinnostunut tämän tyylisuunnan musiikista, mutta tässä oli jotain joka kiinnosti. Melodiset kitarat vetävät vauhdikkaasti ja paikoitellen ne vaihtuvat metalcorelle tyypilliseen breakdown-riffittelyyn. Tuplabasaarijyystöä tulee, eikä rumpalin työskentelyssä ole mitään vikaa. Laulaja hoitaa myös hyvin tonttinsa, tosin laulajan ääni uppoaa melko helposti harmaaseen massaan muiden alan vokalistien kanssa. Ainoastaan miinusta tulee niistä aina yhtä rasittavan kuuloisista puhtaista lauluista, jotka on pakko aina tunkea väkisin mukaan. Onko se todellakin pakollista, jos soittaa melodeathia? Välillä tuntuu, että kyseisten bändien kohdalla käy niin, että treenikämpällä kokeillaan kenellä on poikamaisin lauluääni, ja kyseinen kaveri joutuukin sitten hoitelemaan nuo puhtaat lauluosuudet.
Musiikillisesti en lähtisi ehkä mihinkään Jööttepori-bändeihin vertaamaan, koska tässä on mielestäni kosolti enemmän munaa, vauhtia ja hyvää riffitulta verrattuna moniin muihin alan edustajiin. Ihan tiukka levy siis kyseessä ja varmasti toimii melodeath-faneille.
Tagit: metalcore, Soulgate's Dawn








Keskustelua aiheesta