Ruotsalainen tyttöhevibändi Hysterica rokkaa 80-luvun heavy metalin hengessä ja onnistuu siinä erittäin hyvin. Aluksi ensimmäisen biisin lähtiessä soimaan ajattelin vain, että tämä on joku vitsi. Mutta “Metalwar”-levy onnistui yllättämään aika täydellisesti. Huvittaa ajatus siitä, että meillä Suomessa on joku epäonnistunut Teräsbetoni ja ruotsissa nuoret tytötkin osaavat tehdä tyylitajuisempaa heavy metalia.

Hysterican kappaleissa kertosäkeet nousevat tärkeimmäksi osa-alueeksi. Ne ovat erittäin tarttuvia ja jäävät heti päähän soimaan, ilman että kävisivät ärsyttämään. Hyvänä esimerkkinä ottaisin heti Devil In Me -kappaleen, jonka kertosäe on sen verran tarttuva, että melkein tekee mieli laulaa mukana ja kovaa. Soittotaitoa tytöiltä löytyy siinä missä kovemmillakin heavy-jätkillä. Kappaleet rullaavat hyvin omalla painollaan ja yksinkertaiset, mutta silti tarttuvat riffit toimivat allekirjoittaneella kuin kylmä olut kuumana kesäpäivänä. Haluan myös kehua laulaja Anni De Vilin loistavaa lauluääntä, jossa riittää särmää ja tarvittavaa rosoisuutta. 19 vuotiaaksi tytöksi hän laulaa miehekkäämmin kuin Ari Koivunen, mutta silti ollen hyvin naisellinen. Sanoitukset ovat suhteellisen korneja, mutta niinhän heavyssa aina on ollutkin. Esimerkkinä Heavy Metal Man -kappaleesta poimittu kertosäe “Damn – I want a heavy metal man” aiheutti melkoista hilpeyttä.

Ulkomusiikilliset seikatkin ovat oikein mukavia. Seksiä tihkuvat promokuvat, joissa tytöt poseeraavat tiukoissa nahka- ja lateksi minihameissa, verkkosukissa ja nahkasaappaissa. Epäilemättä livenä varmasti mukavaa silmänruokaa. Levyn parhainta antia edustavat kappaleet Halloween ja jo mainittu Devil In Me. Eikä muussakaan materiaalissa ole mitään valittamista ja siksi toivonkin, että Hystericasta kuullaan vielä toisenkin täyspitkän muodossa. Nyt on vain pakko saada tytöt Suomeen keikalle.

Tagit: ,