Juurettomien heimojen äidillinen ääni
Jenny Wilson (swe)
Tavastia, Helsinki 14.5.2009
Ruotsin indie-lahjan Jenny Wilsonin Tavastian keikkaa oli odotettu sen verran, että liput myytiin loppuun hyvissä ajoin ennakkoon. Paikalle saapunut yleisö oli kuin Flow-festivaali pienoiskoossa; ulkoisesti ja sisäisesti tiedostavia nuoria aikuisia, joille oli ilmeisen tärkeää olla juuri Jenny Wilsonin keikalla. Älkää ymmärtäkö väärin, siinä missä elokuvan Amélie näytti purkautumistien neuroottisista vanhemmista, tarjoaa Jenny jonkinlaisen syvemmän olemisen esimerkin nykyajan juurettomille heimoille, ja tätä esimerkkiä yleisö yrittikin aistia, tosin melko jäykästi.
Jennyn mukana tulleen yhtyeen kokoonpano oli muuttunut parin vuoden takaisesta Flow-keikasta. Nyt elettiin selkeästi uuden ”Hardships!” –levyn orgaanisemman soundin ehdoilla, Jennyn siskon Sara Wilsonin ollessa basson varressa ja jazz-muusikko Lina Langendorfin hoitaessa puhaltimia, paikalla oli myös oikea rumpali koneen sijaan.
Setti koostui pääosin uuden levyn kappaleista, jotka eivät ole helpoimmasta päästä soittajille kuin yleisöllekään. Varautuneisuus saikin Tavastian saliin hieman jännittyneen tunnelman aikaiseksi, tai sitten yleisö oli tullut kuulemaan vain “Love and Youth” -levyn hittejä. Niitä kuultiinkin muutama, joista ensin kuultu Summer Time – The Roughest Time meni täysin puuroksi. Uudistettu versio Let My Shoes Lead Me Forward –kappaleesta toi sen sijaan hymyn huulille saksofoni-revittelyn käydessä mauttomuuden rajoilla. Uuden levyn sympaattinen Like A Fading Rainbow, sekä encoressa kuultu Only Here For The Fight olivat myös onnistuneita tunnelman kohottajia.
Herkimmillään mentiin kun äänessä oli vain Jenny ja hänen soittamansa piano. Voisikin olla mielenkiintoista kuulla kappaleista pelkistetympiä pianolla säestettyjä versioita, jolloin Jennyn ilmeinen tulkintalahja pääsisi oikeuksiinsa.
Monille ilta oli varmasti juuri sellainen kuin pitääkin, ja he saivat olla Jennyn keikalla. Musiikillisesti täysosumaa ei saavutettu, mutta se johtui enemmän lavalla olleiden muusikoiden kunnianhimoisesta tavoitteesta pystyä samalla kertaa tavoittamaan “Hardships!” –levyn vaikeat R&B-rytmit, ja toisaalta syöttämään yleisölle debyyttilevyn kuivakan elektron tahtiin syntyneet hitit, uudessa, lämpimästi svengaavassa muodossa.
Tagit: Jenny Wilson, Lina Langendorf, Sara Wilson

Keskustelua aiheesta