Esittelyssä Murmanskin “Eleven Eyes to Shade” -albumi

“Eleven Eyes to Shade” on Murmanskin mainion “Chinese Locks” -debyytin vielä mainiompi seuraaja. Nelikko oli sen verta juttutuulella, että pitemmittä puheitta: Hyvät naiset ja herrat – Murmanskin kakkosalbumi raita raidalta esiteltynä.

Sweet Trio

Olli (basso): Tämä biisi tehtiin alunperin suurinpiirtein kymmenessä minuutissa, kun basson efektimylly sattui jäämään päälle siten, että niistä lähti tuo kieppuva soundi, jonka päälle alettiin vain soittamaan ja biisin runko oli hetkessä valmis. Tämän jälkeen haettiinkin sitä vahingossa syntynyttä soundia hampaat irvessä puoli vuotta ennen kuin päästiin takaisin siihen ekan treenisdemon juttuun ja oikeankuuloiset asetukset löytyivät. Studiossa tämä meni ihan ekalla otolla ja loppuoutro, missä biisi yllättäen lähteekin liikkeelle, tehtiin puhtaasti vain siinä hetkessä improvisoiden. Omassa päässä Sweet Trio kumartaa hieman goottirockin suuntaan hengeltään, ja tarkoitan nimenomaan post-punkista noussutta goottirockia, The Cure, Bauhaus ja niin edelleen.

Laura (laulu/kitara): “Älä avaa ovea palavassa talossa”

Sumac

Olli: Ehkä levyn aggressiivisin ja kirskuvin runttaus, jotain stoner- tai kraut-vivahdetta tässä varmaankin on. Kitarat on aika häiriintynyttä osastoa ja rummuissa mennään ihan luolamiesmeiningeillä. Äänitys tuli vähän kalliiksi: tämän yhteydessä saatiin kaks Ampegin bassokaappia hajalle – ei tee hyvää kamoille kun bassoa ajetaan ala- ja yläoktaavereiden läpi ja vielä helvetin lujaa. Meidän äänittäjä käveli koko viikonlopun kuppikuulosuojaimet päässään studiotiloissa, se kertonee jotain.

Jari (kitara): Tämän äänityksestä muistan että fiilis oli kyllä kohdallaan, paiskottiin täysillä menemään, kun mukana apukäsinä oleva Jaakon kaveri Lahdesta tuli vielä hakkaamaan lisärumpuja oli töminä huipussaan. Ja sen jälkeen ruvettiinkin miettimään että mistä löydetään Ollille bassokaappia lainaan että päästään jatkamaan äänityksiä.

Laura: “Sinä hävisit jo ennen kuin avasit suusi.”
The Surgical Assistant

Jari: Tämä taisi lähteä alunperin jonkin verran hitaampana aikalailla niin, että Olli lähti treeniksellä soittamaan bassolla juttua, jossa oli melko paljon delaytä josta syntyi tasainen pulssi, muut lähdettiin vaan asteittain improamaan mukaan ja biisi muotoutui soittaessa. Se, että kaikki sovitusta myöten on tehty ihan vain soittamalla biisiä läpi niin, että rakenne alkoi pikkuhiljaa vakiintua ehkä osaltaan vaikuttaa siihen, että tämä tuntuu olevan levyn helpommin lähestyttävästä päästä.

Jaakko (rummut): Muuten mun mielestä levyn ehkä jopa kevyin biisi tunnelmaltaan.

Laura: “Kirurgi, varo leikkausavustajan kostoa.”

Paper Dust

Olli: Biisi lähti tuosta Jarin kitaratremolo-jutusta, jonka päälle alettiin soittamaan. Less is more -ajatus aika vahvasti instrumentoinnissa ja Lauran vokaalit kannattalee kappaletta hyvin pitkälle. Tässä on kiittäminen levy-yhtiötä siitä, että biisi ylipäätään on mukana, oltiin itse jättämässä tämä tekemättä mutta viesti oli, että tehkää nyt jumaliste edes valmiiksi, hyvä biisi. Onneksi tehtiin, tämä on omia suosikkeja koko levyllä ja aika vahva tunnelma ja tärkeä kokonaisuuden kannalta. Venyttää meidän ilmaisua hieman rauhallisempaan suuntaan, mutta kyllä tässäkin on jännitettä. Ja feedbackiä.

Jari: Tämän kanssa tosiaan arvottiin ja mentiin sitten viimetingassa tekemään äänitykset loppuun samana viikonloppuna kun levy myös käytännössä miksattiin valmiiksi. Kannatti. Miksausvaiheessa esiin nostetut basso-whammy harmoniapamautukset kruunaa ainakin itselle tämän biisin lopun aukeamisen.

Jaakko: Selkeä osoitus omasta mielestä siitä, että toisinaan yllätetään itsemmekin siitä mihin suuntiin saatetaan mennä biisinteossa. Ja osoitus siitä, että biisit kannattaa ainakin jonku pisteen ylitettyä tehdä valmiiksi ja miettiä sen jälkeen miltä tuntuu.

Laura: “Uinutaan tahmeiden ajatusten kyllästämällä matolla, kun aika karkaa kilpikonnan lailla voittoon.”

Silver Heel

Olli: Lähtee sonicyouth-osaston kitaralla ja jotenkin alkaa kallistua shoegazemaiseen, kaikuisaan maalailuun ja tunnelmanrakenteluun.

Jari: Biisin eteneminen syntyy äänimattojen kerrostumisesta kun basso lähtee luomaan sointupohjaa, joka alkaa nivomaan hommaa kasaan laulun kanssa. Tämä on tavallaan soitettujen juttujen osalta todella yksinkertainen biisi, itse taidan käyttää kokonaista kolmea säveltä koko biisin aikana, mutta kokonaisuus syntyy kun noita yksinkertaisia elementtejä kasaillaan eri järjestyksiin biisin edetessä.

Laura: “Anteeksi. Kiitos.”

Robots In The Attic

Jari: Sumacin ohella tässä on eniten rähinää, säröä ei säästelty, laulua myöten. Tämän biisin äänittämisen vaikeus tuli vähän yllätyksenä koska oltiin totuttu, että lähtee aina livenä. Jouduttiin tahkoamaan läpi lukemattomia kertoja ja maitohapoille rupesi menemään. Aika myöhäisessä vaiheessa päätettiin vielä käyttää eri ottoa biisistä kuin mihin oltiin alunperin päädytty – lopulta käytetty otto on tietenkin sieltä ensimmäisten joukosta. Venyttää ainakin oman soittotaitoni rajoja. Tuplattu “kitarasoolo” tuntui vaan sen verran härskiltä ajatukselta että pakkohan se oli tehdä.

Jaakko: Kai tää on tämän levyn se oudosti nykivä tyyppi diskossa joka hajotti pallon, mut ehti jo lähteä ennen kuin kukaan huomas.

Laura: “Polttakaa pöytälaatikot!”

Blink Your Loveless Eye

Olli: Biisin työnimi oli Slowgaze, mikä kertonee jotain. Aika puhdas shoegaze-biisi ja itselle tulee jotain assosiaatioita Slowdiveen. Laura improvisoi vokaalit studiossa. Vokaalit ovat tässä puhtaasti instrumentin asemassa. Studiossa alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että biisi on ihan liian kaunis ja maailmaasyleilevä, joten tehdääs sille jotain mitä sille ei missään nimessä saisi ja raiskataan se. Onneksi jätettiin pahimmat ylilyönnit pois, älyttömin ajatus oli pilkkoa se keskeltä jollain radiokanavanvaihto-tyyppisellä todella häiritsevällä editillä. Mutta kyllä sinne on upotettu vaikka mitä ääniä suorasta huudosta lähtien. Ja tässä biisissä lapset taas leikkii efekteillään.

Jaakko: Tän kanssa oli henkilökohtaisesti taistelua tekemisvaiheessa saada siihen yksinkertaista, mut kantavaa fiilistä. Lopulta studiossa oli oivallinen tilanne tehdä siihen omaa tuntua käyttämällä rikkinäisiä suuria symbaaleja ja ketjuja, jotka muiden rumpujen ohella vedettiin vanhan todella massiivisen saksalaisen kaikulaitteen läpi. Biisin lopullinen rakentuminen miksausvaiheessa lisänauhoituksineen teki sille lopulliset silaukset ja lopputulos tuntui yllättävältä ja hienolta alun empimisten jälkeen.

Laura: “Joku on laittanut vaahtokarkkiini lasinsirpaleita!?”

Moth

Olli: Ainoa vanha biisi levyllä, jossa ei oikeastaan mikään muu kuin bassolinja ole ennallaan. Moth on nähnyt niin monta versiota ja sovitusta biisistä kuin Murmanskissa on ollut erilaisia kokoonpanoja, tämä tehtiin alunperin jo 2004 ja se on kuopattu ja kaivettu uudelleen haudastaan ties kuinka monta kertaa. Tuo kielikuva istuu tähän aika osuvasti — kieltämättä aika hiton ahdistava ja tukehduttava kappale. Kun tämän sovitus yhtäkkiä naksahti kohdalleen, tuli itsellekin tosi kuristunut olo ja todettiin, et nythän tää toimii. Senpä takia tästä olikin pakko tehdä ihan video. Tässä biisissä on paljon sellaista pidäteltyä raivontunnetta.

Jaakko: Tää on biisi, jossa oon joutunu todellakin kääntämään takkini. Kesti pitkään ennenkuin olin kovinkaan kiinnostunut biisin uudelleentekemisestä. Onneksi muiden jatkuvasta painostuksesta, jota luulin virheelliseksi, tehtiin biisille lopulta uudet kasvot ja soitin alunperin rummut “toisella kädellä” ensimmäiselle demolle, kunnes laulujen valmistuttua tuli todella vahva uskonmuutos biisiä kohtaan. Yksi levyn suosikeista.

Laura: “Pörröinen allegoria.”

The Wishing Machine

Jari: Melko poppia mutta kovasti ulisevalla stoner-henkisellä toteutuksella, monikerroksista Big Muff-feedbackia sekä bassossa että kitarassa. Uskaltaisiko tätä nyt sanoa musiikillisesti paikoin jopa lähes duurisävyillä flirttailuksi?

Jaakko: Kevyt biisi, jossa kitarat kuitenkin viimeistään huolehtii nyrjähtäneisyydestä.

Laura: “Tyytymättömyyteni on ikävällä tavalla oma syyni, mutta voisiko joku muu ystävällisesti ottaa siitä vastuun?”

Before Kitchen Knives

Jari: Tämä syntyi ensimmäisenä Eleven Eyesin biiseistä, jonkinlainen esiaste tästä kehittyi jo alkuvuodesta 2008, ennen kuin Chinese Locks oli vielä ilmestynyt. Tavallaan biisi, joka sisältää kaikki tämän bändin puolet: säkeistön maalailu, kertsin rytinä, c-osan hieman happoinen aukeaminen, väliosan jumitus ja kehittyminen silkaksi noiseksi ja hc-huudoksi ja paluu maalailuun. Äskeinen varmaan kertoo miten tämä tuntuu myös sisältävän tunneskaalan kaikki puolet.

Olli: Mä rämpyttelin tämän biisin runkoa akustisella bassolla joskus 2007 puolella ja kaveri kysyi et mitä sä soitat, Foo Fightersia? Eihän tollasesta kommentista voinut kuin suuttua, ja siitä lähtien mulla oli pieni pelko hetken aikaa siitä, että tämä biisi tosissaan alkais kuulostamaan Foo Fightersilta. Ihmettelen kyllä helvetisti, jos joku tuon tästä kaivaa ja nimeää “vaikutteeksi”.

Jaakko: Mä aloin voida fyysisesti pahoin ja vähän sekavasti tätä nauhotettaessa. Siitä johtuen oli nauhotuksissa mulle vaikein biisi saada äänitettyä. Ei välttämättä vaikein soitannollisesti, mut haastava siltäkin osin. Livenä äänitettäessä saattaa mikkipiuhat irrota tai kapulat katketa, minkä takia otettiin niissä tapauksissa biisit kokonaan uudestaan. Tätä nauhoitettaessa alkoi tulla myös useampia ottoja ja alkoi välillä mennä pahasti maitohapoille ja studioajan loppu häämöttämään. Pienen taukoilun ja nollauksen jälkeen saatiin kuitenkin purkkiin ja tuntui mahtavalta. Omasta mielestä kaikki onnistunut tässä todella hyvin. Auennut itselle aikoinaan entistä enemmän useampien kuunteluiden jälkeen.

Laura: “Rakas, paiskataanko kättä ja käännytään eri suuntiin, kun vielä ollaan molemmat elossa?”

Tagit: