Ehtivä mies tämä Niko Skorpio. Reilu puoli vuotta sitten ilmestyneen “Half Born In Half Lightin” seuraaja on jo täällä. “Psilocybe Necrophila” on painajainen, josta et halua herätä.
Siinä missä edeltäjänsä seikkaili ympäri ämpäri industriaalisen äänimaailman eri tasoja, on “Psilocybe Necrophila” huomattavasti kotona viihtyvämpää sorttia. Uutukainen ei ärhentele harsh noisen keinoin, ei tanssahtele heikkopäisenä power electronicsin tahtiin, eikä muutenkaan käyttäydy kovin aggressiivisesti – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Linjat on vedetty uhkaavasti humisevan dark ambientin ja – hetkittäin jopa kiusoittelevan – paikoillaan polkevan dronen tonteille, eikä “Psilocybe Necrophila” sieltä kovin hanakasti edes karkuun yritä; positiivinen yllätys hieman pyttipannumaisen “Half Bornin” jälkeen. Albumi on jaettu kuuteen osaan, mutta varsinaisista musiikkikappaleista ei voida puhua, sillä perinteillä on heitetty vesilintua: alut, keskikohdat ja loput (ja 45 sekunnin kestot, heh) loistavat poissaolollaan. Varsinaisia kliimakseja ei teokselta siis kannata odottaa, mutta kokonaisuutena ajateltuna “Psilocybe Necrophilan” kauhuelokuvamainen tunnelma toimii esimerkillisenä oppaana ihmismielen synkimpiin syövereihin. Kuuntele “Psilocybe Necrophilaa” kuulokkeilla päivänvalon ulottumattomissa ja tee matka itseesi.
Albumin äänilähteenä on käytetty herra Sirkiän 80-luvun heavy metalliin keskittyvää kasettikokoelmaa, joka on revitty rikki ja transformoitu täysin uuteen uskoon. Twisted Sisterin tai W.A.S.P.:n riekkumista ei näiden “kappaleiden” seasta siis löydy, sillä niiden alkuperäinen muoto on mutatoitu huumaavaksi huojunnaksi ja surisevaksi sirinäksi. Mätänevässä ruumiissa kasvavan huumesienen inspiroima nimi taitaakin kertoa albumista huomattavasti enemmän kuin sen tekoprosessi.
