Niin sanotun “mättömusiikin” työstäminen on taitolaji. Raskaus ei nykyisin ole enää mikään itseisarvo, koska varmasti maksimaalinen painoarvo on tuolla alueella saatettu saavuttaa jo varsin hyvin, ainakin mitä tulee siihen, miten nopeasti pystytään soittamaan ja kuinka syvältä korahtelu voi tulla. Myöskään nuottien määrä ei ole mikään arvo, kuten ei musiikin kaottiisuuskaan.

Kuitenkin juuri näillä jutuilla tuntuu kanadalainen Beneath The Massacre pyrkivän pintaan. Myönnettäköön, että juuri tämäntyyppisestä death metallista en tiedä juurikaan mitään ja vaikkapa Between The Buried and Men levyjen syvemmät salaisuudet ovat varmaan jääneet minulle pimentoon. Toisaalta voidaan kyseenalaistaa se, että sieltä kaiken vatkaamisen keskeltä pitäisi jotain löytyä.

Sinälläänhän Beneath The Massacrella on perusjutut kohdallaan; ukot osaavat soittaa, örähtely on hallussa ja mitään anteeksipyyntöjä ei musiikissa eikä lyriikoissa esitetä. Ehkäpä tähän sitten kaipaisikin tuon kaiken tiluttelun ja kitaran otelaudan selailun sijaan jotain Napalm Deathin viljelemää suoraa punk-asennetta. Vitossoinnut vaan takaisin käyttöön ja nenä menosuuntaan.

Tagit: