11 biisin täyslaidallinen kuuluisi ehkä mielummin levyarvioiden piiriin, mutta kun tämä CD-R:llä on julkaistu, arviodaan se demona demojen joukossa. Herää kuitenkin kysymys, miksi julkaista 11 kappaleen demo? Jos ei bändin rahkeet ja usko omastakaan mielestä riitä oikean levyn julkaisemiseen, niin miksi muidenkaan siitä pitäisi hulluna innostua?

No onneksi biisit pysyttelevät radiosoiton mitoissa, joten kyllä tämän jaksaa läpi kahlata. Amerikan uusimetalli tässä haiskahtaa, hedpe:t sun muut linkinparkit, varsinkin laulajan äänessä on välillä Chester Benningtonmaista, mikä ei tietenkään ole paha asia.

Levy on ammattitaidolla toteutettu, ja sieltä löytyy varmasti tosi hyviä juttuja, mutta näin isossa metallimassassa ne ikävä kyllä hukkuvat perushutun sekaan. Jos demolla on tarkoitus lähennellä levy-yhtiöiden isokenkiä, ei sille missään nimessä kannata laittaa jokaikistä tehtyä biisinraakiletta bändin ekoista treeneistä lähtien. Tästäkin materiaalista olisi saanut 3 erimukavaa kappaletta, ja lopputulema olisi ollut hyvin erilainen.