Anteeksi kenen? –oikeus

On taas se aika vuodesta kun tekijänoikeusjärjestöt yrittävät saada läpi uudet ehdotukset hyvitysmaksuista opetusministeriölle. Järjestöt johon kuuluvat Teosto, Kopiosto, Gramex, Kuvasto, Tuotos ja Sanasto jättivät yhteisen hyvitysmaksuesityksensä (pdf) ja sen perusajatus on, että hyvitysmaksua pitäisi maksaa kaikista laitteista, johon voi tallentaa musiikkia. Eli nykyisten laitteiden(mp3-soittimet, digiboxit, cd/dvd/blueray -levyt, kasetit) lisäksi matkapuhelimet, ulkoiset kovalevyt ja USB-muistikut pitäisi saada maksun piiriin. Ehdotus ei ole mullistava, mutta nostaa esiin kysymyksen koko hyvitysjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta.

Kuluttajan kannalta on ongelmallista, että maksun joutuu maksamaan, vaikka laitetta, esimerkiksi matkapuhelinta, ei edes käyttäisi musiikin kuunteluun. Teoston oman tutkimuksen mukaan 72 prosenttia musiikkikännyköiden käyttäjistä on käyttänyt puhelimen musiikkiominaisuutta, ja näiden tiedostojen alkuperäksi 60% mainitsi omat cd-levyt ja 25% laillisen nettimusiikkikaupan. Eli suurin osa käyttäjistä on jo kertaalleen maksanut musiikista cd-levyn tai ladatun kappaleen hinnassa, josta jo valmiiksi menee noin 9% Teostolle.

Tekijänoikeusjärjestöt käyttävät maksujensa mannekiineina artisteja ja perustelevat maksuja sillä, että pelimannin on saatava voita leivän päälle. Mihin rahat sitten menevät?

Teoston vuosikertomuksen (2007 pdf) mukaan 10% tuloista menee organisaation pyörittämiseen ja loput 90% jaetaan oikeudenomistajille, johon kuuluvat siis artisit ja kustantajat eli pääosin levy-yhtiöt. Teostolla oli lähes 19000 jäsentä, joista 8552 jäsentä sai korvauksia. Näistä 8552 jäsenestä 73.5% sai alle 1000€, 1000-5000€ tulot saivat 17.7% jäsenistä, ja 6,4% jäsenistä saivat 5000-20000€. Yli 20000€ potin saivat 2,4% jäsenistä, joihin oletettavasti kuuluvat isoimmat tähdet ja levy-yhtiöt.

Todellinen hyöty menee siis hyvin pienelle piirille, ja tilannetta vääristää myös se, että jakoperusteet määräytyvät pääasiassa suurimpien radiokanavien soittolistojen perusteella. Esimerkiksi marginaalimusiikkia soittavan nettiradion maksamat maksut soitosta tilittyvät edellä mainitulla tavalla, koska pieniltä toimijoilta Teosto ei vaivaudu ottamaan vastaan listoja soitetusta musiikista. Vuonna 2007 eniten soittoa kaupallisissa radioissa keräsivät Shakira, Madonna ja Juanes.

Ihmeellisintä koko kuviossa on se, että Teostoon liittyneiden oikeudenomistajien määrä on ollut tasaisessa nousussa, vuonna 2003 oikeudenomistajia 15 327 kpl ja vuoteen 2007 mennessä määrä oli noussut aiemmin mainittuun 19000:een. Tämä tarkoittaa isompaa määrää artisteja, jotka maksavat Teostoon liittymismaksun (100€), mutta eivät ikinä saa hyötyä Teoston toiminnasta.

EU-komissio teki kesällä päätöksen vapauttaa musiikin lisensointi kilpailulle. Teosto luonnollisesti kritisoi päätöstä, koska tämä tarkoittaa kilpailua lisensointitahojen välillä ja myös sitä, että kuka tai mikä tahansa taho voi perustaa oman tekijänoikeusjärjestön. Kuka siis laittaisi pystyyn järjestön joka ei pyri riistämään kuluttajaa moninkertaisilla maksuilla ja tilittäisi tuloja myös marginaalisemmille artisteille? Sille olisi nyt tilausta!

Puhuin asiasta noin kolme vuotta sitten muusikko Neil Leytonin kanssa, joka on aktiivisesti ajanut Creative Commons –lisenssien asiaa. Silloin oli jo ilmassa lisensoinnin vapauttaminen EU:n toimesta. Leyton oli sitä mieltä, että muualla maailmassa asiat ovat vielä huonommin kuin Suomessa, ja että Teostolla on itse asiassa melko hyvä maine. Sallimalla artisteille CC-lisensointimalli ja lopettamalla kuluttajien turha kiusaaminen olisi Teostolla oiva tilaisuus laajentua myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Jätä kommentti

Blogit

Kommentit