En tiedä onko Stam1nan kohdalla aiemmin käytetty termiä adhd-metalli, jutun omaperäisyysasteesta päätellen varmasti on, mutta mainiosti se kuvailee tätä lemiläisnelikon sekametallia.

Yritettyäni jo useamman vuoden vältellä bändiä, on totuuden hetki käsillä nyt tämän kolmoskiekon kohdalla. Livenä on bändi tullut pari kertaa nähtyä, ja mikäli sen perusteella voi mitään johtopäätöksiä vetää, on Raja musiikillisesti varmasti bändin paras lätty. Ekan demon, tai edes kokopitkän, fiilistä tällä ei tavoiteta, mutta toimivana rautaisannoksena levy on mukavaa kuunneltavaa.

En tiedä, onko se vain minussa, mutta tuntuisi Mokoma saaneen vähän enemmän otettaa System Of A Downin väistyessä taka-alalle, vaikkei sitä levyn avaavasta Hammasratas-biisistä pystyisikään päättelemään. Meininki jatkuu melko vilkkaana ja poukkoilevana muutaman biisin ajan, kunnes nelosena kuultava Vartijaton vähän rauhoittaa tunnelmaa. Biisi toimii jopa yllättävän hyvin, kun muistetaan muutamien muiden suomipönötysbändien onnettoman yritykset.

Tuskin Stam1na tällä kolmosellakaan nousee suosikkien joukkoon, mutta ainakin jollain tasolla siedettävän kuvan bändi itsestään onnistuu antamaan. Ehkä jopa tulee joskus palattua kiekon pariin.

Tagit: