Kaikki Lahden Renkomän eteläpuolella on perseestä, faktan kasvaessa eksponentaalisesti mitä syvemmälle Kehä kolmosen sisäpuolelle mennään. Yksi suosikki-inhokeistani tällä alueella on kaikenmaailman juottolat, harmiksemme niissä vain tuppaa käymään nykyään varsin hyviä bändejä.

Supervilkkaan keikkakevään sai kunnian aloittaa philadelphialainen Anti-Flag, joka sai teinitytöt parveilemaan Nosturille jo hyvän aikaa ennen kevättalven illan hämärtymistä. Tästä kyseenalaisesta Suosikki-fanituksesta huolimatta bändi kyllä ansaitsisi tulla myös muutaman kyynisen vanhan pierun kuultavaksi. Vaikka bändin naiivi “veljet ja sisaret” -sanoma on meille ikälopuille jo varmasti tuttu, täytyy muistaa että usealle tämä voi olla ensi kosketus punkkiin, näkisin kuitenkin tällaisen asenteen olevan jatkuvuuden nimissä uudelle sukupolvelle nykyistä hälläväliä-meininkiä huomattavasti mieluisampi. Siinä mielessä bändin ajatus sanomansa levittämisestä isomman levy-yhtiön kautta toimii täydellisesti.

Ja mikä tärkeintä, bändillä on pirun toimivia biisejä, jotka toimivat livenä siinä missä levylläkin, sekä reipas meininki lavalla. Soitto ei nyt varsinaisesti mitään kellosepän työtä ollut, mutta ei missään vaiheessa tarvinut rokkipoliisienkaan alkaa päätään pudistelemaan. Hitit uppoivat yleisöön teinien kansoittaman lavanedustan hyppiessä ja venhempien läskien hymistellessä parvella. Keikka sai hyvälle tuulelle, ja olisin varmasti tarkistanut bändin kunnon myös toisena päivänä, ellei Tavastialla olisi tarjoiltu muikeaa ska-meininkiä.

Viime Ilosaaren sateiseen sunnuntaihin auringonpilkahduksen toi The Slackers. Tavastialla auringon valo hiipuu viimeistään ankeaan henkilölkuntaan, mutta kyllä ammattilaiset saivat jengin joraamaan kaikesta huolimatta. Bändin setti sisälsi festarivetoa enemmän jamittelua ja materiaalia käytiin läpi vähän edellislevyä laajemalla säteellä. Kuinka ollakaan juuri tuo “Peculiar”-albumi on ainut yhtymäkohtani bändiin, joten siinä mielessä meinasi biisit käydä välillä puuduttamaan, vaikka jamittelua mielellään kuunteleekin. Vaikka en usein tätä sano, niin nyt jäi hyvistä hittibiiseistä huolimatta vähän sellainen fiilis, että bändi kuuluu kesään ja festareille. Mikä sen parempaa kuuman juhlahumun keskellä kuin oikaista nurmelle pitkäkseen ja tuikata vihta palamaan…

Näillä eväillä kohti uusia seikkailuita, No Use For A Namea, Terroria ja Agnostic Frontia. Kyllä meitä nyt hemmotellaan.

Tagit: Anti-Flag, The Slackers