Jo on yhtyeelle taas nimi lätkäisty. Eipä siinä mitään, ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä, mutta kai se joku roti nyt voi silti olla. Annetaan nyt kuitenkin musiikin puhua puolestaan, siitähän tässä nyt kuitenkin loppupeleissä on kyse. Kansien, nimen ja yleisen ilmapiirin johdosta luulin jotenkin kyseessä olevan jotakin konemetallin tapaista, mutta totuus oli kuitenkin lähempänä jotain asennemetallin ynnä muun deathin, thrashin ja jonkun muun määrittelemättömän mätön välimaastossa kyntävää runnontaa.

Levyn starttaava, todella insanella nimellä varustettu [i]Here Is Pure Hatred[/i] alkaa lupaavasti, mutta vokalisointi ja pienoinen yllätyksettömyys latistavat melko pian tunnelmaa. Ihan hyvin ja raskaasti tässä mennään eteenpäin, ei siinä mitään, mutta jotenkin on sellainen “tämä on kuultu jo paljon paremmin” –fiilis päällä alusta asti. Seuraava [i]Fight for the Cause[/i] tuo hyvin paljon mieleen Sepulturan, Soulflyn ja joitain enemmän pilipaliosastoa edustavia yhtyeitä kuten Static-X:n. Tämä ei ole välttämättä kovin hyvä asia, sillä kuten kaikki varmasti tietävät on Sepultura nykyään täyttä ripulia, Soulfly oli mitä oli ja Static-X:ää ei nyt kamalasti tarvitse edes mainita.

Uskon vahvasti, sydän verta itkien, että tämä levy on jonkun mielestä parasta mitä tällä hetkellä metallilla on tarjota ja ei siinä mitään, kukin taplaa tyylillään, mutta ei tätä nyt voi miksikään erityisen ihmeelliseksi kutsua. Vielä pienenä lisähauskana jätkät ovat päättäneet, että 10. ja 13. kipaleen välissä on kaksi tyhjää raitaa, jotka ovat kuitenkin kaikki merkitty kansiin, kuten myös viimeinen raita, joka on myös, yllätys yllätys, tyhjä. Tämän jälkeen saamme nauttia vielä lopuista 86:sta raidasta, joista 69. on reilu 8 minuuttinen paskaeepos. Sekavaa eikö totta ja kertoo paljon siitä kuinka hyviä ja KR3IZEJÄ ideoita miekkosilla on levyä tehdessä ollut.

Tagit: