Postiluukusta kolahti kutsu. Kuoreen oli merkitty Mss Sauli Hirvonen / Chambers Magazine. Jännitys kutkutteli sen verran ärhäkkäästi suolistoni hermostoja että ryntäsin pöntölle tyhjentemään ennen aikaisesti traditionaalisen aamutukoksen. Tosin vasta töissä huomasin etten ollut pöntölle mennessä muistanut laskea housuja.

Kutsun oli lähettänyt Side One Dummy Records yhteistyössä Eastpakin kanssa, joka tunnetaan reppufirmana. Tämä sai jo rakentamaan kiihkeitä haaveita, etenkin siitä, olisiko tulevissa rapujuhlissa toimittajalle tarjolle yhtiön korruptioreppua? Pääsisin vihdoin tyhjentämään erinäisissä pusseissa lojuvat rojut ihka oikeaan reppuun.

Tapahtuman tarkoituksena on/oli promotoida Antidote-kiertuetta, joka tosin toteutettiin jo ajat sitten. Kutsu oli pöydälläni ollut sen verran kauan, että sen funktio ei käsissäni täysin toteutunut: pääsin liittymään bändien ilokointiin pahasti myöhässä. Megatähtiä ei kutsuille saapunut, vaan ydin koostuisi keskisuurista lupauksista(?). Kutsun ulkoisista merkeistä jo aavistelin mitä tuleman: 25 rock/pop-bändiä esittelee itseään kuivahkon viinin ja rapujen kera. Mitä mainiommat tarjoilut, mutta itselleni tarjolla ei ollut kuppi teetä. Kiertelin ympäriinsä ja havaitsin että seurakunta koostui em. pop- ja rock-elementeistä, siellä täällä kuului olevan jokunen ska- ja punk-vivahde.

Poppoo oli minulle lähes tulkoon ennestään tuntematon ja sekös suomalaista, selvinpäin olevaa, mutta komeaa kriitikkoa häiritsi. En tuntenut oikein oloani kotoisaksi. Parhaiten tulin toimeen suomalainen Disco Ensemblen kanssa. Leppoisa hetki kaikin puolin, vaikka pitempiaikaiseen seurusteluun ei nyt ollut varaa. Discon pöydästä hyppäsin Danko Jonesin pöytään, jonka antia olikin löylytetty sen verran hanakasti internetin keskustelupalstoilla, että jonkinlainen ennakkoasenne oli kaivautunut syvälle päähäni. Danko Jones rokkasi.

Kokonaisuutena kekkerit eivät innosta ylistyssanoihin. Jo yhden kierroksen jälkeen olin valmis lähtemään paikalta, mutta silti vietin aikaani vielä hetken tunnustellessa josko jotain mielenkiintoista irtoaisi. Kyllä irtosi. Miestenhuoneessa. Järjestelyt vaikutti hieman pliisulta, eikä bändien energia saavuttanut täysin kriitikkoa. Raakaa viinaakaan ei ollut tarjolla ja rapukaan ei taivu meikäläisen suuhun, paitsi ehkä jonkun thaimaalaisen “katukauppiaan” “katkarapu”. Laillisesti “pyydetty” tietenkin.

Päätin jättää rapukekkerit nopean tutusmisen jälkeen ja suuntasin grillille tappelemaan ja nauttimaan rasvaisen hampurilaisen.

Tagit: