36 Crazyfististä kuhistiin aikoinaan kovasti jo hyvissä ajoin ennen levysopparia. Muistan sen olleen silloin joskus Napsterin aikoihin enkä koskaan unohda sitä, sillä Brock Lindown vokaalit naurettavine vibratoineen jäävät mieleen kovin hyvin.

Nyt jo kolmannen kokopitkänsä julkaissut kvartetti on tehnyt hyvää työtä vuosien varrella ja onnistunut vakiinnuttamaan fanikantansa ympäri maailmaa. Moni heistä pitää, toiset sanovat että “ihan ok”, mutta kenenkään en ole kuullut absoluuttisesti vihaavan bändiä. Rest Inside The Flames on edellisen levyn toistoa/jatkoa pitkälti, mutta osoittaa taas juuri sen miksi heistä on helppo pitää – homma toimii.

36 Crazyfistin tavaramerkkinä on totutusti core-pohjainen, metallinen rock johon on ujutettu juuri sopiva määrä puhtaita lauluosuuksia. Bändin saundi on siloiteltu ja tasainen paketti, siisti kuin sika pienenä. Tokihan studiomestari Andy Sneapilla on ollut tässä sormensa pelissä. Dynamiikkaa soitannassa piisaa vaikka muille jakaa ja biisienkirjoitus on jo viime levyltä ollut melko lailla hallussa. Kitaravalli ohjailee tunnelmaa soljuvasti kuin meren aallot rannassa uiskentelevaa pullasorsaa ja Lindow hoitaa vokaalinsa tehokkaasti ja puhtaasti. Tosin se hänen ns. “vibransa” saa umpisuoleni puhkeamaan joka kerta. Muutamia töksähtäviä sovituksia ja ylimääräistä siirappia lukuunottamatta kokonaisuus on keskivertoa parempi pläjäys ihan hyvää musiikkia. Mutta mikä on se oikea sana tähän…. “Mukavaa”.

Elysium-biisissä kuullaan muuten vierailevana tähtenä itse Iso H, eli Howard Jones. Ekaa kertaa kuunnellessani levyä ihmettelin että osaapas Lindow vetää nykyään alempaakin huutoja, mutta pianhan Iso H:n äänen jo tunnistaakin. Jonah Jenkins (Milligram, Only Living Witness, Raw Radar War) on myös mukana biisissä We Cannot Deny.

Suositellaan feelgood-musiikiksi aurinkoisiin kesäpäiviin ja hetkiin jolloin kaivataan kevyttä mutta räväkkää potkua pakaroiden väliin.