Dave Thompson

Vaikka Red Hot Chilli Pepperssiä kuulikin jokin vuosi sitten kyllästymiseen asti valtamedioissa, on bändi ollut aina lähellä sydäntäni ja yksi suurimmista suosikeistani. Dave Thompsonin kirjoittama kirja Red Hot Chili Peppers – Elämäkerta (Johnny Kniga, 2005) on jo toinen versio 90-luvun alussa ilmestyneestä ensipainoksesta. Noin 15 vuoden päivitys aikaisempaan versioon on vähintäänkin aiheellinen, sillä 90-luku oli peppersille suurten muutosten ja sattumien aikaa.

80-luvun alussa alkoi musiikillisen murroksen aikakausi, jolloin punk, hardcore ja vaihtoehtomusiikki eli kulta-aikaansa akselilla Lontoo – New York – LA. Uusi aalto kolahti kovaa myös kahdelle häiriintyneelle teinipojalle (Anthony Kiedis ja Flea), jotka perustivat puoliksi vitsinä bailubändi Red Hot Chili Peppersin. Kirja kertoo kronologisesti noista ajoista lähtien bändin tarinan aina näihin päiviin asti. Varsinaisesti kirja ei ole suoraa tekstiä bändin jäsenten suusta, vaan elämänkerta on koottu lukuisista eri lähteistä: haastatteluista, lehtileikkeistä yms. Kirjan ehdoton vahvuus onkin, että taustoja eri ilmiöille haetaan syvältä, ja niitä ruoditaan monesta eri näkökulmasta. Kirjassa sivutaan paljon myös punkin, hardcoren ja muiden alakulttuurien vaikutusta RCHP:sin vaiheisiin.

Tällaisilla kirjoilla on tapana nuoleskella kohdettaan, joka näkyy kritiikittömyytenä ja myötäilynä. RCHP elämänkerta kertoo sen, jonka me oikeastaan jo tiesimme: alati vaihtuvat kitaristit, huumeet, rajut sekoilut ja tienkin sukkamunatemput. Mitään uutta ei Dave Thompson tarinaa tuo, mutta siitäkin huolimatta kirjaa oli kiva lukea ja se oli antoisa. Viimeinen luku on vielä kirjoittamatta, ja nähtäväksi jää kuinka jo yli neljäkymppiset ikiteinit jaksaa heilua. Kirjan innoittaman joutu kaivamaan vanhat Peppers-levyt kaapista ja fiilistellä pois.

Tagit: ,