Johnny Rotten, Keith Zimmerman

Johnny Rotten aka John Lydon puhuu suunsa puhtaaksi tuoreessa kirjassa “Johnny Rotten” (Johnny Kniga, 2005). Kirja valottaa muun muassa lähes myyttiseksi jääneen punk bändi Sex Pistolsin nousuun ja tuhoon vaikuttaneita asioita. Kirja on kaaosmaisella tavalla koottu Sex Pistolsin ympärillä toimineiden ihmisten kommenteista, jotka ovat nidottu yhteen Johnny Rottenin pistävällä kerronnalla.

Kuten olettaa saattaa kirja ei kerro mitään tuhkimotarinaa, vaan kirja pureutuu hyvinkin syvällisesti seitsemänkymmentäluvun englantilaisen yhteiskunnan ongelmiin, punkin syntyyn sekä Sex Pistolsin tarinaan. Taustahenkilöitä ei kirjassa ihmeemmin esitellä, ja yhtenäistä tarinaa ja otetta kirjasta on hyvin vaikea saada. Tapahtumat eivät etene kovinkaan loogisesti, vaan asioiden välillä pompitaan, ja kerronta on välillä ehkä tarkoituksellakin hyvinkin kaaosmaista.

Kirja alkaa bändin hajoamisesta San Fransicossa 1978 ja päättyy katkeriin oikeustaisteluihin bändin oikeuksista ja mielenkiintoiseen “missä he ovat nyt” -osioon. Väliin mahtuu paljon sekalaista tarinaa mm. biisien synnystä, huumeista, englantilaisesta yhteiskunnasta sekä Sidin Viciousin kommelluksista. Kirjaa lukiessa tulee kieltämättä olo, että bändi ei koskaan saanut oikeasti nauttia menestyksestä. Aina oli perse auki tai jotain muita ongelmia. Tilannetta ei helpottanut bändin sisäiset ristiriidat höystettynä mulkulla managerilla.

Yllättävää kyllä, Johnny Rottenin älykäs pohdinta punkista on kirjan positiivisinta antia. Kauas on kadonnut nykypunkista se siemen, jonka Rotten kumppaneineen aikoinaan kylvi. Vaikka kirja sisältääkin hurjia kommelluksia, niin niillä ei kuitenkaan mässäillä, kuten esimerkiksi Mötley Cruen kirjassa pääsääntöisesti tehdään. Punk on älykköjen musaa, älykköjen musaa… ja pieru on perseestä.

Tagit: ,