Komotio (swe), Bonegrinder, Neverend
Torvi, Lahti 13.8.2004

Torvi oli kesän rientojen paineessa jääny aivan liian vähälle huomiolle. Onneksi tilanteen korjaamiseksi oli oiva tilaisuus, joskin jo suven ehtoopuolella, kun Bonegrinderin ja ruotsalaisen Komotion minirundi päättyi Lahteen. Puheista päätellen illan yli kaksisataa maksanutta katsojaa oli edellisten iltojen pettymysten rinnalla jymymenestys, ja kyllähän tuollainen yleisömäärä pienessä baarissa jo tuntuukin siltä…

Illan aloitti nuorista sälleistä koostuva Neverend, joka arvailuista huolimatta veti jotain nu-metallin tapaista kolinaa, kovalla aggressiolla terästettynä. Synat oli hyvänä mausteena, joskin koomisiakin kuvioita kuultiin. Laulaja oli vihaisimmillaan vähintäänkin tyydyttävä, joskin ne huokailut voisi jättää puhelinhäiriköille. Noinkin hyvän soittotaidon ja viimosen päälle vermeet omaavan luulisi kyllä osaavan vaihtaa kitaraan kielet, mutta laitetaan jännityksen piikkiin. Ei ole kuitenkaan mitään syytä panikoida lavalla, varsinkin ravintolassa jengi on vaan mieleissään, kun saa hetken ajan pidempään siemailla oluttaan ilman korvia huumavaa mökää. Paha mennä sanomaan juuta eikä jaata, ainakin tästä on hyvä jatkaa.

Bonegrinder oli kohtelias isäntä, ja antoi vieraiden toimia pääesiintyjänä, mikä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että oli illan bändeistä täysin omassa kastissaan. Koko liuta minin hittibiisejä kuultiin Poster Boy ja Plastic Scene etunenässä. Uusissa biiseissä tuntui olevan enemmän nyansseja, joten mielenkiinnolla voi odotella tulevia julkaisuja. Kyllä jokseenkin ahkera keikkailu näkyy bändin otteissa, joskin vähän juroa on yleisökontakti, mutta hittojako se kiinnostaa, onhan kyseessä hevibändi. En pysty sanomaan keikasta mitään negatiivista, sillä koko setin malttoi nyökytellä mukana.

Ruotsalainen Komotio oli ihan uppo-outo, ja sellaiseksi saa jäädäkin. Mitään käsitystä en niiden muutaman biisin aikana ennättänyt saada, mutta ilmeisesti jotain nu-metallia tämäkin. Alaan en ole tutustunut, joten on paha mennä sanomaan oliko tasokasta. Meininki oli kuitenkin ihan kohdillaan, joten kyllä tätä muutaman biisin jaksoi katsella. Ja kesken keikan poistuminen johtui siis seuraavasta työpäivästä, eikä ollut mikään protesti. Yksi kysymys tosin pyöri päässä lyhyehkön kotimatkan. Missä ovat nuoruuteni hippimujat, ja mistä mallitason naaraat ovat legendaarisen räkälän löytäneet? Ei voi hyväksyy!!

Tagit: , ,