Introksi paljastus, en ole kuullut kolmea ensimmäistä aktia. Väkeä muutamakymmentä, kun saavun paikalle juuri ensimmäisen pumpun aloitettua. Vaellan paikallaantorottavan yleisön, melkein kymmenen, sekaan nuuhkimaan ilmaa. Pikaiset kuulumistenvaihdot parin tutun kanssa, kalja tiskiltä ja ihmettely alkaa.

Powerdose: Ei loppujen lopuksi kovin hävettävä fakta kuulla tästä ekaa kertaa, kuulemma ensimmäinen konsertti heeboilta. Ikävää sinänsä, sen huomaa. Kaikella kunnialla ja riitaahaastamattomuudella, aika paskanjäykkää toimintaa. Kuullostaa semijyräävän äänenvoimakkuuden ansiosta, pelkistetyistä riffeistä huolimatta useita kertoja lupaavammalta kuin näyttää, ei kuraa mutta odotan kehitystä karismaan ja persoonallisuutta hiipiväksi mukaan linjaukseen mahdollisen uran edetessä. Mikrofonistilla lienee miehisiä menstruaatio-ongelmia… en nähnyt mikä keskeytti kestit hetkeksi, mutta johti siihen, että loput välispiikit kohtuullisen lahtelaisvastaisia rääpimisiä. Yleisö todetaan koomapotilaiksi, pitäisikö lausunnosta tehdä johtopäätös bändiläisillä olevan yksinoikeus kokea tämä hidastelukimara liikahtamatta? Toivon positiivisempaa asennetta ja ymmärrystä alkuillan kankeuteen jatkossa. Yksi jäsenistä ainakin loistavaa pogoamisseuraa myöhemmin ja myöntää ettei voittajafiilis, toivottavasti kellekään muullekaan ei jää angsteja.

The Heartburns: Pienimuotoinen huolestuneisuus tämän aloitettua onneksi hiukan harhaanjohtava… Pohdin, että nyt on BCHC:lla ollut huumori kohdallaan kun soittamaan kutsuttu kaveripäissään joidenkin tuttujen, Sleepy Sleepersin vanavedessä lainehtiva hauskuutusrokkirykelmä. Soitanta silti myhkäisesti toimii ja pitää vaivatta mielenkiinnon yllä seuraavaan hipaleeseen, jonka aikana jo totean (sen lisäksi, että vertailuni meni päin vittua) hötkyväni mukana vaikka en lavan tuntumassa olekaan. Tunnustan itselleni ja punastelen keskenäni, kun kolmanteen päästään: Ei mitään kitisemistä, väinpastoin tilanteeseen täysin istuvaa punkkikohkaamista. Huomaan, etten ainoa makuun päässyt. Muutama ukko tyylillä ja koko vartalollaan mukana, myös yleisön seasta on ponkaissut populaa pomppimaan. Tässä vaiheessa enää kenenkään turha väittää muuta, juhlat ovat alkaneet. Laulaja kannustaa koikkelehtimaan omalla toiminnallaan, jota en koeta pukea sanoiksi. Ei kovin pitkä, silti alkuillan unohtamaan auttava sessio joka päättyy hämmentävästi Beastie Boys(!)-coveriin. Selvä, kiitos.

St.Hood: Muutamasta tutusta naamasta huolimatta totaalinen yllätys, hirveän paljoa ei (anteeksi vaan) yleensä tule höyryttyä silkasta hardcoresta mutta meinaa pudota munat kun ukot alkaa tuuttaamaan. Pyhimyshupun keikkaneitsyys viedään moisella voimalla, että en usko kellekään jäävän epäselväksi mitä miehet ja Turo ovat tulleet julistamaan?! Ikinä en ole nähnyt Torvessa näin levinnyttä pittiä. Kadoksissa ollut itsesuojeluvaistoni löytyy hetkeksi ja yritän olemattomine lihaksineni paeta puolitoista kertaa itseni kokoisia mellakoitsijoita. Onnistun lopulta, mutta täysin turvassa saan tunnelmoida vasta savuttomalla puolella… eli nopeasti laskettuna taistelutanner noin kuusi kertaa perinteisen kokoinen. Lahti-skeneen tutustuneet tietävät kyseessä olevan paikallisista heviryppäistä siinnyt kombo, joka syntyi toivottavasti jäädäkseen.

Evilsons: Ajjajjjaj.. jotakuinkin kuudes kerta kun todistan -alati viihdyttävin nyanssein muuttuvan- setin ja aina vaan paranee. Tunnelma kirjaimellisesti katossa, ainakin meillä muutamalla onnekkaalla jotka saamme kokea jotain ennenkuulumatonta; bodysurfing in TORVI! Laiseni pikkuriisi todellakin heitetään useita kertoja yleisön ylle ja käsinkuljetusta harrastetaan lavalta hanojen tuntumaan. Ikinä aiemmin en ole nähnyt daivaustoimintaa tässä baarissa ja heti sekin viedään sfääreihin. Uskomatonta, mutta niin totta! Porukka täysillä mukana kelluttamassa minkä bilettämiseltään ehtii ja huolta pidetään loppuun asti ettei tarvetta pelätä löytävänsä itseään naamallaan kaakelista. Naiskansalle yllärinä (Fredin paljon kehutun perseen lisäksi) enemmän tai vähemmän toljotettavaa kun kvartetin mukana ensi kertaa the mies, the myytti, the kosketinsoittaja, uljas näky aasialaishenkisessä aamutakissaan ja tennareissaan maustamassa muutamaa, viimeistään pitkäsoiton myötä tutuksi tullutta timangia rallia. Tämä k.o. hippi ei virallinen jäsen, mutta toimiva vierailija jonka toivoo sisältyvän muulloinkin jameihin. Viisikko ei tietenkään malta lopettaa suosiolla, ensin varmaan tusina humppaa ja encorekin kolme biisiä. Koko ravintola vähintään tohkeissaan, enkä usko että Sonseilla itselläänkään syytä muuhun kuin hymyyn.

Illan ehdoton ykköskommentti pyrähtää puolitahattomasti Jaskalta, ei siitä sen enempää miksi: “Mä en oo mikää vitun äidinkielen toimittaja!”. Mulle meiliä jos joku osaa tulkita.

Myöhemmin… Torvi säpessä, vaanimme pihassa jatkoja ja jauhamme skeidaa tuttujen ja ihmisten kanssa, kunnes eräs vastakkaista sukupuolta loppuun asti edustava ystäväni keksii toivoa erästä illan artisteista luokseen yöksi. Kaikki poijjaat ovat häipyneet, mutta ensi kertaa tytön liikutuksenaiheuttavista bändäritendensseistä kuullessani kaivan kikattaen nokialaisen matolaatikkoni taskusta ja yritän tavoittaa orkesterilaiset. Muutaman hälytyksen jälkeen ei minulta, eli siis siltä toiselta, loppuu akku ja katatoninen epätoivo täyttää halipulaisen. Hetken kuluttua tunnelin jommassa kummassa päässä näkyy valoa kun saan viestin “Lähdetään tässä 10 min päästä kebabille. Sano että tyttö tulee tarjoamaan ***lle jalopeenoo…”. Noh, löydämme vartin päästä toisemme vielä. Sitten kaikki hupi katoaa, kun mimmi keksii alkamaan ujoilla ja jättää lirkuttelematta. Tämän puolustukseksi tosin mainittakoon, että hikisiä jannuja ympärillä rapiat puoli tusinaa. Hevijampoilla ei jatkoja meille ole, joten päädymme kulman takana sijaitsevaan tuttuun soluasuntoon häiriköimään. Jollain kierolla tapaa voi tietysti sanoa jatkoiksi, kun muiden tirsoessa viisi hyypiötä parveilee pimeässä eteisessä patjalla ja heijastelee tasokkaita varjokuvia kännykästä löydetyn taskulampun valossa, pitäen samalla henkevän keskustelun avulla hereillä kovin unisia asukkeja…? Täältä tähän, adios!

Tagit: , , ,