Anti-Flag iskee uusimmalla ja tähän mennessä parhaalla albumillaan samaan saumaan kuin monet muut päämiehensä edesottamuksiin leipiintyneet amerikkalaisorkesterit. Nuoremman Bushin toimet ovat virittäneet punkkarit sellaiseen vimmaan, että monet ovat uusilla levyillään venyneet useaan vuoteen parhainpaan esitykseensä, hyvinä esimerkkeinä muiden muassa NoFX ja Pennywise.

Myös Anti-Flag kritisoi Terror Statella ankarasti maansa hallintoa, mutta vastoin edellä mainittuja bändejä poliittisuus ei ole pittsburghilaiskvartetille mitenkään uusi juttu, sillä se on ollut ollennainen osa bändin imagoa sen perustamisesta lähtien. Joku saattaa pitää poikien paasausta naivina, ja ollaksemme täysin rehellisiä, täytyy myöntää että sanoitukset ovat tulvillaan kaikille tuttuja ja moneen kertaan kuultuja sloganeita. Usein on kuitenkin niin, että asiat täytyy vääntää rautalangasta varmistaakseen niiden perille meno. Kliseisen sanahelinän tueksi bändillä on lisäksi esittää sanavihossaan lukuisia faktoja, joka vahvistaa käsitystä asialleen omistautuneestä bändistä.

Ja mikä parasta, Anti-Flagin erinomaisuus ei rajoitu bändin tärkeään ja ajankohtaiseen sanomaan, vaan myös biisit iskevät armotta. Useammat veisut jäävät päähän jo yhdeltä istumalta, erinomaisena esimerkkinä kertosäkeet Rank ’n File ja You Can Kill The Protester, But You Can’t Kill The Protest -kappaleissa. Oman lisänsä tähän ainutlaatuiseen katu- ja poppunkin sekoitukseen tuo Justin Sanen lapsenomainen, hitusen kimakka lauluääni, joka tarvittaessa kuitenkin taipuu moneen. Kun tähän vielä lisätään Clash ja Rancid vaikutteiset kompit (Post-War Breakout, Power To the Peaceful), ja aavistuksen verran rankemmat Good Riddance -henkiset rypistykset (Sold As Freedom, Death Of A Nation), on kasassa varsin vivahteikas puolituntinen punkrokkia. Tiedä sitten mikä on tuottajana toimineen Tom Morellon (Rage Against The Machine) panos musiikilliseen puoleen, saundit ovat ainakin selkeät ja palvelevat hyvin itse musiikkia. Tuloksena on paitsi biisien, myös tiukkuuden ja itsevarmuuden kannalta selvästi bändin vahvin albumi, joka vain paranee kuuntelukertojen myötä.

Anti-Flag tekee todellakin vaikutuksen tällä albumilla, josta ei heikkoa kohtaa löydä. Lisäksi se osoittaa olevansa tärkeä lenkki punkliikettä, sillä Anti-Flagin kaltaisia bändejä tarvitaan pitämään hulluttelun ohella myös päivänpolttavia asiakysymyksiä tapetilla. Kun sen tekee näin herkullisilla melodiolla kuorrutettuna, kukapa tuolle sanomalle ei avaisi korviaan?!

Tagit: