Barse(UK), Security Threat, Bolt, Morning After, Selfish
Semifinal, Helsinki 27.8.2003

Olipa kerran keskiviikko… Jonkin aikaa oli jo vierähtänyt edellisestä Full Housen hardcoreclub-keikasta, joten odottavin mielin lähdimme kohti Sysmää. Mökille päästyämme, huomasin kirjoittavani täysin väärää juttua. Suuntasimme siis kohti Helsinkiä. Itseäni huolestutti oma kuntoni tulevissa illanriennoissa. Olin lupautunut kuskiksi ja koko ilta pitäisi viettää vailla humaltumisaikeita. Kädet hikosivat. Musiikillisesti keikka olisi melkein kuin toisinta viime perjantain Jyväskylästä. Kuten perjantaina, illan viihteestä vastaisi Morning After, Security Threat ja Bolt. Viimeksi mainitun bändin soitosta en juurikaan muista mitään, koska olosuhteiden pakosta en ollut kovinkaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissani heidän soittonsa aikana. Heidän lisäkseen meitä Semifinaalissa viihdyttäisi Selfish ja Barse Britanniasta, joka oli Suomessa Hell’s Tone Recordsin toimesta.

Iltamat aloitti nelihenkinen Selfish, jota en olekaan tainnut nähdä koskaan livenä, vaikka bändi on pistänyt levyä pihalle jo vuodesta 1993. Ja täytyy myötää että musiikki kolahti kovasti. Tiukkaa hardcorepunkkia, väkeville kitarariffeillä ja hyvän kuuloisella laululla/huudolla. Hyvä ja raikas setti, joten bändin uusin levykin kilahti heti hyllylleni. Sen verran bändillä piti kiirettä, että sen piti ehtiä viellä samana iltana soittamaan Factoryyn.

Selfishin jälkeen olikin jo pika-pikaa lavalle kivunnut Lahen oman hardcorelegendan (elävä, mutta aivokuollut) Morning Afterin vuoro. Soitto oli rentoa, mikä lupailee hyvää tulevaa Euroopan kiertuetta varten. Irtonainen ja onnistunut esitys Afterilta. Mutta eipä jengi jaksanut/kehdannut lähteä pyörittämään, vaikka monta hyvää tanssihittiä MA soittikin. Itse tosin kävin potkimassa judoa ja heittelemässä kendoa, kuten kaikki paikalla olleet huomasivat. No… päät sentään nyökkäilivät tuimana musiikin tahdissa.

Boltia tyydyin katselemaan hieman syrjästä, koska vallitseva oluen tuoksu ajoi minut syvälle nurkkaan. Tässä kohtaa olen itsekriittinen, vaikka olen huono kestämään sitä: Eikös keikoille ole tarkoitus nauttimaan musiikista ja kaikki muu on toisarvoista? Mutta hyvältä ne Boltin biisit kuulosti syrjemmällekin ja pitissä taisi jotain tönimistäkin olla.

Sitten olikin vuorossa jo Security Threat, Suomi-hardcoren uusin lippulaiva. (Laivasta tuli mieleen: nainen kadotti matkalla rintaliivinsä, mutta hänellä oli toiset mukana. Ne olivat hänen pelastusliivit). Kyseessä oli jonkinasteinen levynjulkistamiskeikka, koska bändin väkivahva ensilevy, lyhyempänä versiona eli mcd:nä, ilmestyi samana päivänä. Uskon ja toivon, että muuallakin Euroopassa levy saa ansaitsemaansa huomiota. Itse esitys oli tutun raivokas ja intesiivinen. Huomaa että bändin energia ei ole mennyt viinanläträämiseen (Tämän voi ottaa myös kehuina).

Viimeisenä sitten olikin Brittien vuoro, eli Barsen ensimmäinen Suomen keikka. Muihin illan bändeihin verrattuna Barsen linja oli varsin hillittty. Musiikillisesti siis. Ulkoisesti jätkät näytti juuri sellaisilta kun ’77 punkretkujen kuulukin. Keesi ja hassut housut eivät jääneet huomaamatta. Monia tuttuja biisejä soittivat molemmilta levyiltä ja hyvin homma toimi! Tosin Barse soitti aika pitkän setin, eikä kaikki malttaneet bändiä katsoa loppuun asti. Jengi näytti aika väsyneeltä, tosin muutama naamalta kuvailemattomia henkilöitä heilui lavan edustalla varsin holtittomasti. Kuten arvelinkin Barsen uusimman levyn arviossa, bändin musiikki toimi paljon paremmin livenä kuin himassa töröttäessä. Vain se kaljatuoppi puuttui kädestäni.

Arkipäiväksi viisi bändiä alkaa olemaan maksimi, vaikka kaikki bändit olivat suuresti mieleeni. Jälleen onnistunut ilta Semissä.

Tagit: , , , ,