Levyraadissa tuli mainittua ettei jaksa innostaa. Oikeassa olin; Pittsburghin BFL-jannujen esikoislevy kovinkaan paljoa lupaile. Ensimmäisenä bändistä tulee mieleen Hatebreed. Soitto on hidastempoisenpaa ja yksityiskohtaisempaa kuin Hatebreedillä, mutta samoista elementeistä tuntuu olevan kasattu. Äijillä on tainnut olla liikaa yrittämistä, soiton kangerrellessa joissakin kohdissa pahasti. Etenkin rummut kolisevat välillä aika ikävänkuuloisesti. Ja yksi kauhistuksen aihe löytyy “B.F.L.”-biisistä, joka alkaa trendikkäällä räppirenkutuksella. Ilmankin oltais pärjätty…

Toinen yhtymäkohta Hatebreediin on, että laulaja muistuttaa kovasti Jamey Jastaa. Itse murina ei kuitenkaan ole ongelma, vaan lähinnä levyllä vierailevat laulajatähdet, jotka eivät sopeudu täysin ympäristöönsä. Etenkin viimeisessä kipaleessa “Men Of Honor”, joka myös löytyy splitiltä, huhuillaan pahasti metsään. Miksaajankin on tunnettava vastuunsa näissä tapauksissa.

Pienellä hiomisella ja suoraviivaisemmalla otteella varmasti huomionarvoinen orkesteri positiivisessa mielessä. Mutta, tämän levyn perusteella voidaan sanoa, että No Retreat on tyypillistä metallista hardcorea soittova bändi, joka jää selvästi keskiverron alapuolelle.

Tagit: