Yhdeksänkymmentäluvun alussa, kun Oi!/streetpunk ei ollut kovinkaan kovassa huudossa, päätti neljä saksalaista retkua pistää orkesterin pystyyn. Vaihtoehtona tälle olisi ollut alkaa kitistä kun mitään ei tapahdu ja bändit on ihan huonoi ja keikat on mälsiä jne, mutta punkit päättivät siis tehdä asioille jotain. Oxymoron soittaa melodista streetpunkkia, kahden kitaran voimin antaen musiikille lisää syvyyttä. Levyn kolmannella Bondage-raidalla hivellään jopa jonkin asteista ska-riffiä. Ei ehkä parhaimpia skapunk-viretelmiä, mutta mukavan lepponen.

Biisit on keräilty yhtyeen alkuaikojen EP:stä, spliteistä sekä eri kokoelmista. Tarkoituksena on siis ollut niputtaa irrallaan kuljeksiva materiaali yhteen. Kansilehdistä löytyy pieni historiikki jossa käydään läpi Oxyn vaiheita, jota olen itsekin häikäilemättömästi tässä hyödyntänyt. Platalla on myös kolme cover-biisiä: A.U., joka on Cock Sparrerin tekele, sekä The Whole World’s Going Insane (The Insane) ja New Age (Blitz), jotka löytyvät myös mainiolta Worldwide Tribute To The Real Oi! -levyltä. Eikä tässä vielä kaikki: Levy sisältää Run From Reality -videopätkän, jota voi katsoa tietokoneeltaan (ei toimi kasettiasemassa!). Hieman tulee mieleen Rancidin Salvation, mutta menköön.

Oxymoron muuten tarkoittaa kahta vastakkaista käsitettä sisältävää sanontaa. Kiinnostavaa…

Tagit: